YLEISTÄ KÄYTTÄYTYMISESTÄ


Nykyinen kesysika on kehitetty Eurooppalaisesta villisiasta ja se onkin käyttäytymiseltään hyvin samankaltainen kuin villit lajitoverinsa. Sika on laumaeläin, joka muodostaa yleensä pieniä perheryhmiä, joihin kuuluvat muutama läheistä sukua olevaa emakkoa ja näiden jälkeläisiä. Karjut kulkevat nuorina erillään omassa laumassaan ja liittyvät emakkoryhmiin ainoastaan kiima-aikoina.
Sika on aktiivinen päivällä jolloin se käyttää ajastaan 8-10 tuntia ruokailuun tai siihen liittyviin toimenpiteisiin, kuten tonkiminen. Yöksi se siirtyy lepäämään oman ryhmänsä kanssa yöpesäänsä.

TILAKÄYTTÄYTYMINEN

Sika laumaeläimenä haluaa useimmiten ruokailla, liikkua ja levätä samaan aikaan muiden lajitovereidensa kanssa ja tämän vuoksi tilaa liikkua ja ruokintapisteitä täytyy olla riittävästi ja niiden sijoitteluun on kiinnitettävä huomiota kovasti.
Sioilla on tarkka arvojärjestys ja sitä pidetään yllä alistumiselein, joista yksi tärkeimpiä on poistua "ylempiarvoisen" näköpiiristä. Jos tilaa on liian vähän, tämä ei ole mahdollista, nahistelu saattaa jatkua ja kiihtyä. Useimmiten kiistatilanteet syntyvät juuri ruokintapisteillä kun kaikille ei ole tilaa ruokailla rauhassa tai ruokaa ei ole riittävästi.
Sialle on luonteenomaista, että sillä on ruokailu-, pesä-, ja erillinen rypemisalue. Nämä tulisi ottaa huomioon myös sikalassa.

TONKIMINEN

Sialla on luontainen tarve tonkia ja tutkia. Luonnossa tämä liittyy ravinnonetsintään mutta sisäänrakennettu tarve täytyy saada tyydytettyä myös karsinoissa. Jos mahdollisuutta tonkimiseen ei ole, sika toteuttaa sitä herkästi karsinan rakenteisiin tai purkaa sen pahimmassa tapauksessa lajikumppaneihinsa erilaisin käytöshäiriöin (esim. hännänpurenta, joka on suhteellisen yleinen ongelma sikaloissa).

PESÄNRAKENNUS

Emakolla on voimakas tarve rakentaa pesä ennen porsimistaan ja se stressaantuu herkästi, jos tilaisuutta siihen ei anneta. Pesänrakentamisvaiheessa emakko eristäytyy laumastaan ja etsii itselleen sopivaa pesäpaikkaa, jonka se luonnossa rakentaa erilaisista kasvinosista ja risuista. Siksi esim. oljen, oksien tai paperin antaminen emakolle ennen porsimista on suositeltavaa ja se jopa helpottaa porsimista.

VIRIKKEET

Sika kyllästyy helposti kiinteisiin virikkeisiin, "leluihin", kuten palloihin tai muihin vastaaviin. Siksi onkin kannattavampaa antaa sioille jotakin "muokattavaa". Jotakin mitä ne voivat repiä, hajottaa,muokata pureskella tai jopa syödä. Uutuudenviehätyksen haihduttua leluja voidaan myös siirrellä karsinoista toiseen, mutta tällöin ne täytyy muistaa puhdistaa jotta taudinaiheuttajia ei siirretä vahingossa karsinasta toiseen.
Kuivikemateriaaleista erityisesti olki miellyttää sikaa ja lisäämällä uutta olkea usein, voidaan karsinan virikkeellisyyttä parantaa.